II

Vajaa viikko porukoilla on alkanut ihan hyvin. Nainen ei ole vittuillut, ei piikitellyt tai mitään muuta, ihan mukavaa vaihtelua. Kaverin ylppärit oli tänään, oli hauska nähdä häntä pitkästä aikaa, mutta jotenkin ahdistuin heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Mulle tuli silloin olo "Ei vittu, mä en kuulu tänne, miks mä tulin?" kun tunsin kaikkien katseet mussa ja mun täysmustassa asussa aina hiuksia myöten. Kaiken lisäks tunsin oloni hyvin epämukavaksi vaatteissani... Se, kuinka mun korkeavyötäröinen hame veti mun vyötärön esiin ja jäi tyhjäksi lantion kohdilta, kun en sattumoisin omista mitään naisellista lantiota. Tissivyö painoi ahdistavasti sitä pehmeää väliä mun kylkiluiden ja lantioluiden välissä. Musta kauluspaita tuntu vetävän kaiken pihalle, tuoden epämukavan olon, saaden mut kuristumaan, vaikka 5 ylintä nappia kaikista 16 napista oli jätetty auki. Mun olis tehnyt mieli vaan lähtä juoksemaan sieltä pois, mutta sen verran kuitenkin halusin nähdä ihmisiä, että jäin kuitenkin.

Mulla on vaan vitunmoinen ahdistus mun syömisestä. Mä tunnen mun suonissa tän rasvan määrän, mitä tää mun keho on vetänyt tän päivän aikana. Muhun sattuu, mua ahdistaa, mua itkettää. Mä haluaisin vaan itkeä tästä rasvan määrästä mitä mä olen vetänyt...

Kuitenkin mun pitkäaikainen ihastus oli myös käymässä tässä. Sinänsä ahdisti, että hän silitteli mun reisiä tai kylkiä välillä, juuri sen takia, että mä näen itseni vain rasvapallona, joka upottaa kaiken alleen, eikä kukaan voisi pitää musta sellaisena kuin mä olen nimenomaan mun kropan takia. Mä vain kelasin mielessäni sitä määrää, mitä mä olen syönyt. Ehkä se, et mä näen itteni liikkuvana ihrakasana, on nimenomaan sen takia, että suurin osa mun kavereista on mua paljon laihempia, lihaksikkaampia, miehiä.

"Hyi, kato tätä mun lilluvaa reittä. Läskiä."
"Älä hei alota tota, nää reidet on oikeesti tosi kivat just tällasina."

Vaikka hän sanoikin noin, mä en vaan pysty uskomaan sitä. Vaikka mä aina oon halunnu miehisen, laihan ja jänteikkään kropan, tän mun ihastuksen ja Enkelin seurassa mä vaan toivon, että mul olis paljon naisellisempi, laihempi ja monin tavoin parempi keho... Onko mun pakko kärsii D75-kuppikoosta, 55 kilon, muodottomasta kropasta? Mua ahdistaa se, että Sakset on mua päätä pidempi, silti 5 kiloa kevyempi kuin mä. Enkö mä voisi oikeesti saavuttaa mun ihannepainoa, 45 kiloa? Enkö mä voisi omistaa A- tai B-kuppikokoa? Eikö mun kroppa vois olla edes vähän muodokkaampi ja laihempi?

-Nana