IV

"Mut siis... En tiiä, mul on vaa tänään nii vitun masentunu olo.
Meinasin, että olisin pitäny sunnuntain kokonaan sellasena päivänä, etten ota kehenkään
minkäänlaista kontaktia...

Mul on vaan niin vitun paska olo taas kerran syystä jota mä en ees tiiä..." 

Enkeli soitti ton jälkeen mulle. Me juteltiin vajaa tunti, mä puhuin hiljaa, kokosin itteni, etten olis puhunu kauhean kovaa, etten olis purskahtanu itkuun, sillä nainen nukku viereises huoneessa. Mä vaan makasin sohvalla ja puhuin puhelimessa. Pikkuhiljaa mä piristyin ja saatiin puhelu saatokseen. Mul oli tarkotus mennä nukkumaan, mutta sitten mun hyvä olo romahti hetkessä alas. Mun luottamus ihmisiin romahti sekunnin murto-osassa taas pohjalukemiin. Se vähäinenkin, mitä pystyin luottamaan muihin kuin niihin kolmeen tiettyyn ihmiseen. Vaikka mä tiedän, että ne kolme, joihin voin luottaa, eivät oo levitelleet mun asioita/jauhanu musta paskaa, mun luottamus silti romahti myös heitä kohtaan. Lyhyesti sanottuna; erään samassa koulussa olevan muijan tyttöystävä tuli vittuilemaan mulle tämän mun koululaisen kautta. Tiivistettynä ja rivien välistä luettuna koko viidentoista minuutin keskustelu.

 "Oon kuullu susta juttua, joka ei oo mitään hyvää. Et välitä onko joku varattu tai jotain, mut teen selväks, että älä koske mun muijaan, tai en vastaa seurauksista"

Seurauksena paniikki- sekä ahdistuskohtaus, 15 minuuttia hengenhaukkomista ja kipua rinnassa. Tuntuu, etten saa henkeä. Kyllä, olen nainen. Kyllä, olen seurustellut naisen kanssa. Kyllä, katson edelleen naisia sillä silmällä, mutta niitäkin nykyään paljon harvemmin. Kyllä, olen bi-seksuaali, mutta olen enemmän kiinnostunut miehistä. En kuitenkaan koskaan voisi varastaa jonkun poika- tai tyttöystävää. Se on ehdoton EI. 

Puhuin hetken aikaa Helmelle, rauhotuin hieman. Helmi tuntuu olevan aidosti kiinnostunut, aidosti välittää. Helmi rauhoittelee mua, puolustaa, se olis jo valmis tulemaan hakkaamaan ne ihmiset, jotka musta on levittäneet paskaa. 

Jotkut varmaan luulee tän olevan vain ylireagointia ja säälinkerjuuta, mut mun paniikki ja ahdistus on todellisia. Kuinka moni on saanut kasiluokalla sakset keskelle selkää, opettajan silmien edessä, ja tämä vielä väittää, ettei muka nähnyt mitään? Syynä vain se, että mä olen ollut iloinen ja hymyillyt. Kuinka moni on saanut niskanikamien väliin, juuri kriittisimpään kohtaan iskun taas kerran opettajien silmien edessä, ilman että nämä eivät ole "huomanneet" mitään? Kuinka monen isä on uhannut tappaa omin käsin, jos hän saisi tietää seksuaalisen suuntautumiseni? Kuinka monen isä on ollut valmiina hakkaamaan vasaralla, kun ei ole antanut järjestelmäkameraa tälle rikottavaksi? Kuinka monen tulenarat yksityisasiat on vuodatettu ympäri koulua ja kaupunkia? Ja tulenaroilla asioilla meinaan oikeasti tulenarkoja.   Veikkaan ettei kauhean moni. Tuollainen lista jatkuisi mulla ties miten kauan, eikä siltikään loppuisi. Joko nyt tajuatte, miksi olen hermoraunio, vainoharhainen, enkä luota ihmisiin? Tajuatteko nyt, miksi suhtaudun jokaiseen tapaamaani ihmiseen varauksella ja pelkään uusiin ihmisiin tutustumista? 

III

Tuli tänään nähtyä Koodia pitkästä aikaa. Musta oli ihana nähdä häntä. Viimeks oon nähnyt häntä about pari kuukautta sitten. Tosin mä näin tänään siitä myös sellaisen puolen, mitä mä en koskaan olis uskonut näkeväni hänestä.

Menin hänen luokseen siis joskus yhdentoista maissa illalla ja kun päästiin hänen kämpilleen, hän pursui raivosta. Mainittakoon, että koodi on just sitä tyyppiä, jota oikeasti saa raivostuttamalla raivostuttaa, että hän raivostuu. Koodin kämppis oli polttanut kannabista sisällä, eikä Koodi siedä sitä, että sisällä poltetaan. Hänestä huokui se raivo ja se sai mut ahdistuksen partaalle. Mä vain istuin tietokonetuolilla, polvet vedettynä rintakehää vasten ja purin mun huulikorua, etten mä purskahtais itkuun ja rupeis hyperventiloimaan, saati sitten sais paniikkikohtausta. Ekaa kertaa mä koin helvetinmoista pelkoa Koodia kohtaan. Ikinä. Tilanne onneks rauhottu hetkessä, eikä mitään pahempaa sattunut.

Datalta tuli muuten viestiä, että hän olisi taas maisemissa lauantaina. "Mä oon vahtimas mun serkun lasta lauantaina, et jos haluut raahata ittes tänne, niin tuu ihmeessä." Totta helvetissä mä raahaan itteni sinne, jos mua pyydetään. Lauantaina tulee siis nähtyä häntä uusiks.

Helmellä ei tunnu tosin kaikki olevan hyvin.. Hän tuntuu helvetin masentuneelta, mua pelottaa hänen puolesta. Mua ahdistaa hänen puolesta.

"Kaikki menee taas vituiks..."
"Rakas, kerro mulle lisää..."
"Stressaa koulu... Ihmissuhteet... Tää vitun kämppä... Tää solu missä oon yksin"

Onneks mä näen häntä kuitenkin ens torstaina. Meen hänen luokseen torstaina, mut sunnuntaina se on taas lähtö takaisin omalle kämpälle. Toiselle puolelle Suomea... Mä vaan ootan torstaita ihan helvetisti, sillä Helmi on ainut naispuolinen ihminen, jonka seurassa mä voin olla miten haluan. Mä voin itkee sen edessä, kertoo omasta rakkauselämästä, voisin kertoo jopa pienintäkin yksityiskohtaa myöten mun seksielämästä, jos mulla olis sellanen...

Mä odotan torstaita niin paljon, et muhun sattuu...

II

Vajaa viikko porukoilla on alkanut ihan hyvin. Nainen ei ole vittuillut, ei piikitellyt tai mitään muuta, ihan mukavaa vaihtelua. Kaverin ylppärit oli tänään, oli hauska nähdä häntä pitkästä aikaa, mutta jotenkin ahdistuin heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Mulle tuli silloin olo "Ei vittu, mä en kuulu tänne, miks mä tulin?" kun tunsin kaikkien katseet mussa ja mun täysmustassa asussa aina hiuksia myöten. Kaiken lisäks tunsin oloni hyvin epämukavaksi vaatteissani... Se, kuinka mun korkeavyötäröinen hame veti mun vyötärön esiin ja jäi tyhjäksi lantion kohdilta, kun en sattumoisin omista mitään naisellista lantiota. Tissivyö painoi ahdistavasti sitä pehmeää väliä mun kylkiluiden ja lantioluiden välissä. Musta kauluspaita tuntu vetävän kaiken pihalle, tuoden epämukavan olon, saaden mut kuristumaan, vaikka 5 ylintä nappia kaikista 16 napista oli jätetty auki. Mun olis tehnyt mieli vaan lähtä juoksemaan sieltä pois, mutta sen verran kuitenkin halusin nähdä ihmisiä, että jäin kuitenkin.

Mulla on vaan vitunmoinen ahdistus mun syömisestä. Mä tunnen mun suonissa tän rasvan määrän, mitä tää mun keho on vetänyt tän päivän aikana. Muhun sattuu, mua ahdistaa, mua itkettää. Mä haluaisin vaan itkeä tästä rasvan määrästä mitä mä olen vetänyt...

Kuitenkin mun pitkäaikainen ihastus oli myös käymässä tässä. Sinänsä ahdisti, että hän silitteli mun reisiä tai kylkiä välillä, juuri sen takia, että mä näen itseni vain rasvapallona, joka upottaa kaiken alleen, eikä kukaan voisi pitää musta sellaisena kuin mä olen nimenomaan mun kropan takia. Mä vain kelasin mielessäni sitä määrää, mitä mä olen syönyt. Ehkä se, et mä näen itteni liikkuvana ihrakasana, on nimenomaan sen takia, että suurin osa mun kavereista on mua paljon laihempia, lihaksikkaampia, miehiä.

"Hyi, kato tätä mun lilluvaa reittä. Läskiä."
"Älä hei alota tota, nää reidet on oikeesti tosi kivat just tällasina."

Vaikka hän sanoikin noin, mä en vaan pysty uskomaan sitä. Vaikka mä aina oon halunnu miehisen, laihan ja jänteikkään kropan, tän mun ihastuksen ja Enkelin seurassa mä vaan toivon, että mul olis paljon naisellisempi, laihempi ja monin tavoin parempi keho... Onko mun pakko kärsii D75-kuppikoosta, 55 kilon, muodottomasta kropasta? Mua ahdistaa se, että Sakset on mua päätä pidempi, silti 5 kiloa kevyempi kuin mä. Enkö mä voisi oikeesti saavuttaa mun ihannepainoa, 45 kiloa? Enkö mä voisi omistaa A- tai B-kuppikokoa? Eikö mun kroppa vois olla edes vähän muodokkaampi ja laihempi?

-Nana

I

Ilmeisesti päätin aloittaa tämän taas. Olen siis tyttö, jota masennus on riivannut viimeiset neljä vuotta, olen vainoharhainen sanan jokaisessa merkityksessä, kärsin suuresta itseinhosta, enkä osaa luottaa kolmen henkilön lisäksi muihin. Kuulostaako kivalta? Mustakin. Jos jaksatte lukea, siitä vain. Muistutan vain, että tämä on minun blogini, minne kirjoitan mistä itse haluan. Jos ei kiinnosta, punainen raksi löytyy windowsin oikeasta yläreunasta ja applen koneista vasemmasta yläreunasta.

Voisin kuitenkin kertoa viikonlopustani.

pe 30.11.2012
Olimme sopineet Enkelin kanssa jo kuukausi sitten, että hän tulisi luokseni, ja vihdoin perjantaina hän tuli. Hänen junanssa piti lähteä noin yhdeltä ja odotin innolla tapaamistamme, kunnes sain viestin, että juna on myöhässä. Paniikki nousi kummankin päähän siitä, ettei me nähtäisi. Kahden tunnin ajan sain viestejä, että junan lähtöä on lykätty, mutta sitten se lähti. Enkeli oli täällä noin yhdeksältä - kaks ja puol tuntia aikataulusta jäljessä. En voi kuvailla mun tunteitani, kun hän tuli tänne. Itku nousi mun kurkkuun, kun mä juoksin pysäkille halaamaan häntä. Enkeli ojens mulle Marlboron Beyond-askin ja kummallakin palo pian rööki huulien välissä. Lumi sato ja ulkona oli vitun kylmä, mutta pian me pääsimme mun luokse. Kymmeneltä Pensseli ja Kosketin soittavat mulle "Tuu avaa ovi, tääl on vitun kylmä!" Mä ja Enkeli otetaan röökit mukaan ja mennään portaat alas pääovelle ja poltetaan siinä edessä tupakat, ja kun oltiin saatu poltettua, mentiin sisälle kaikki neljä. Me naurettiin ja juotiin teetä siinä keittiön pöydän äärellä ja pian siirryttiin mun huoneeseen. Puoli yhden maissa Pensseli ja Kosketin lähti kävelemään omaa kämppäänsä kohti. Mä ja Enkeli vaan istuttiin mun sängyn reunalla, ja oltiin lähekkäin, vaihdettiin suudelmia, halattiin."Tääkö sun käsitys on vähissä vaatteissa nukkumisesta?" oli hänen reaktionsa kun kömmin sänkyyn t-paidassa ja shortseissa ja puoli kolmen maissa väsymys kuitenki otti kummastakin vallan ja mentiin nukkumaan.

la 1.12.2012
Herättiin puoli yhdeksältä, maattiin tunti sängyssä, naurettiin ja Enkeli tais jopa kutitella mua, vaikka ties, etten mä kutia. Istuttiin lattialla ja valitin mun hartioita, koska niihin koski, niin yhtäkkiä tuli heitettyä niin pervoa läppää että itkettää.
"Haluutsä aamu- vai iltahieronnan?"
"Anna vaan illalla"
"Okei!"
"Eiku--! Ei saatana!"
 Kahdentoista maissa pistin Pensselille viestiä, että tullaan sinne kahen tunnin sisällä, ja ilmeisesti herätin hänet ja Koskettimen, sillä vastauksena tuli "Okei (: Heräsin kyl just".
Laittauduttiin Enkelin kans ja mulla meni se kiva kaks tuntia pidennysten kanssa leikkimiseen ja meikkaamiseen. Tarkotus oli pistää ylä-sekä alatekoripset, mutta mulla meni hermot ripsiliiman kanssa, niin päädyttiin lähtemään Pensselille ja Koskettimelle niin, että olin laittanut kaiken muun meikin päälle vain ylätekoripset. Saavuttiin kahden maissa sinne ja eiköhän heti teetä litkimään. Makoiltiin vaan Koskettimen sängyllä ja sohvalla ja jauhettiin paskaa. Enkeli piti mua sylissänsä ja onnistuin järkyttämään hänet mun jäykällä selällä, kun hän sitten yhdessä vaiheessa raksautti sen. Jäin makaamaan lattialle ja hän makoili päälläni jonkin aikaa. Sinänsä mukava, että hän osoitti välittämisen merkkejä mua kohtaan aivan mun kavereiden nenän edessä, mutta tuntuu, että Kosketin olisi sitten ollut katkera tosi pitkään.
Lähdettiin joskus viiden maissa sitten syömään ja syöminen mun osalta oli hankalaa.
Mulla on rasvakammo, kartan joka helvetin ylimääräistä rasvapisaraa, enkä käytä missään ylimääräistä rasvaa. Margariini/voi leivän päällä on ehdoton ei. Nainen vittuili mulle tästäkin kun viimeks kävin sen luona. Se teki ruokaa, sanoin ettei laita sen sekaan yhtään tippaa ylimäärästä rasvaa, sillä jauhelihassa itsessään on jo vitusti rasvaa, niin eiköhän se sitten pistäny jumalattoman määrän sitä sinne. "Älä tyttö naurata, toi on vitun säälittävää". Anteeksi siitä, etten halua lihota tässä iässä samaan kuntoon missä itse olet.
Käytiin kuiteski siis läheisessä kebab-ravintolassa syömässä ja kebab on tunnetusti rasvaista. Vedin sitten siinä sitä annosta puoliks kyyneleitä niellen. Enkeli ei kuitenkaan huomannut mitään, ainakin mä toivon niin. Lähettiin kuuden jälkeen sieltä, törmäsin exääni kaupungilla ja vaihdettiin nopeasti kuulumiset. Seitsemän maissa oltiin kuitenkin kämpilläni ja myöhemmin illasta Enkeli hieroi mua noin tunnin ajan. Jotenkin oli aivan ihanaa saada kunnon hierontaa pitkästä aikaa, sillä mä annan harvojen hieroa mua, kun mulla on helvetin herkät hartiat. Kolmen maissa nukkumaan.

su 2.12.2012
Herättiin kymmeneltä, keskusteltiin, laittauduttiin. Puol yheltä kävely toiselle puolelle kaupunkia ja Enkeli hyppäs bussiin. Mä itse jäin kiskomaan röökiä asemalle ja tukahutin mun tunteet siinä samassa. Mä olisin halunnu itkee, huutaa, kaikkea. En yhtään tiedä, millon mä näen Enkeliä uusiks, huonolla tuurilla vasta BVB:n keikalla. No, sitä tässä ootellessa...

Nainen soitti mulle tänään, kuulosti ihan helvetin ylipirteeltä - sil on varmaan jotain taas mielessä. Pitäis mennä sen luokse tiistaina. Mua pelottaa, ahdistaa. Toki sitä kavereita on ihan mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta en mä tiiä... Mua ahdistaa vitusti liikaa. Mä haisen röökiltä, nainen ei tiiä siitä, et mä poltan. Se haistaa välittömästi. Muutenki mul on neljä, taino, kolme askii enää jäljellä, enkä mä varmana jätä niitä kämpille yksin viikoks... No, meen vielä kuitenkin röökille ja sit nukkumaan.

-Nana